Tarinani lyhyesti

Minä pähkinän kuoressa

Olen syntynyt 1975, asun Mikkelissä. Omaa perhettä minulla ei vielä ole, mutta lapsuuden perheeseeni kuuluvat äiti, isä, sisko ja veli.

Olen kotoisin entisestä Mikkelin maalaiskunnasta, ihan maaseudulta, pieneltä paikkakunnalta, jossa asuin lapsena ja vierailen usein nykyäänkin. Kylällä oli oma ala-aste, jossa kävin koulua, jossa tunnelma oli hyvin läheinen ja viihtyisä, oppilaita oli yhteensä vain n.30. Kaikki tunsivat toisensa, ketään ei pahemmin kiusattu, eikä kukaan joutunut syrjäytymisen kohteeksi. Kyllä se oli vain ihanaa aikaa, elämä oli niin huoletonta.

Yläasteen ja lukion kävin hiukan isommassa koulussa, vaikka eipä sekään iso ollut. Eikä ollut ison koulun ongelmia. Ylioppilaaksi kirjoitin vuonna 1995. Lukion jälkeen opiskelin Mikkelissä, liiketalouden instituutissa taloutta ja hallintoa ja suoritin tradenomin tutkinnon ja valmistuin 2002. Olin samalla töissä tilitoimistossa. Olen ollut aina innokas kouluttamaan itseäni ja oppimaan uutta. Vuonna 2005 suoritin sihteerin ammattitutkinnon. Yhteisöpedagogin opinnot aloitin syksyllä 2006 ja valmistuin 2009. Kesällä 2007 työskentelin puhelinliittymien myyjänä. Olen lisäksi suorittanut useita eri lyhytkursseja ja koulutuksia. Vuoden 2011 suoritin kouluttajakoulutusta. Nyt tuntuu, että vihdoin olen löytänyt itseni ja kouluttajan ura on alkanut kiinnostamaan. Kesällä 2012 työakentelin leireillä ja kursseilla ohjaajana, josta nautin aivan valtavasti. 2016 valmistuin elämäntaidon valmentajaksi. Valmentajan työ kiinnostaa, myös erilaiset positiivisuuteen ja onnellisuuteen sekä tunnetyöskentelyyn liittyvät asiat.

Vajaan 10 vuotta olen ollut hyvin kiinnostunut vaikuttamisesta ja toiminut aktiivisesti eri järjestöissä, niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Järjestötoiminta on hyvin mielenkiintoista ja antoisaa, joka on ollut samalla sekä harrastus että työ. Siinä on tavannut paljon uusia ihmisiä ja oppii uusia asioita. Olen ollut mukana kuntavaikuttamisessa aktiivisemmin vuodesta 2008 lähtien ja mielenkiintoni lisääntyy vaan kokoajan.

Elämässäni on lähes koko ikäni kulkenut mukana sellainen "kaveri" kuin nivelreuma. Sairastuin 2-vuotiaana ja sen jälkeen on ollut välillä ylämäkiä ja välillä alamäkiä, mutta onneksi niistä kaikista on selvitty. Tämän takia olen myös lyhyt kasvuinen, koska minuun "pumpattiin" kasvuiässä paljon lääkkeitä ja kasvuni pysähtyi. Tiedän tarkkaan miltä tuntuu, kun elämä ei ole mennyt niinkuin on itse suunnitellut. Viidennen luokan keväällä putosin pyörän päältä, jolloin tilanne paheni ja jouduin ottamaan kävelyn avuksi kainalosauvat. Yläasteella matkat olivat pitkiä ja nivelet rasittuivat entisestäään, jouduin taipumaan pyörätuoliin. 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa minulle tehtiin erilaisia leikkauksia, joka helpotti tilannetta huomattavasti. Pääsin kepeistä eroon ja osaksi myös pyörätuolista. Käsiä leikattiin ja korjattiin v. 2010 ja 2012.

Nykyään liikun pienet matkat ilman apuvälineitä, vain pidemmillä matkoilla käytän pyörätuolia, enkä siis ole enää pyörätuolin vanki. Vaikka elämä on kolhinut, en ole silti jäänyt kotiin itkemään ja kuuntelemaan vaivojani. Aina olen ollut hyvin aktiivinen ja osallistunut toimintoihin. Yritän elää mahdollisimman monipuolista ja täysipainoista elämää, johon kuuluu kavereita, opiskelua, työtä, harrastuksia jne. Sen verran hullu luonne, että en jaksa pienistä lannistua, vaan pitää mennä eteenpäin. Luonteeltani olenkin iloinen, energinen, peruspositiivinen ja haluan kokeilla kaikkea uutta. Olen hyvin sopeutuvainen erilaisiin tilanteisiin ja erilaisiin ihmisiin. En kiinnitä huomiota ulkoiseen olemukseen, vaan luonne ratkaisee erittäin paljon. Elän hyvin itsenäistä, aktiivista ja täysipainoista elämää, josta nautin paljon. Omaan mielipiteitä ja oman persoonan ja myös määrätietoisuuttakin löytyy. Minulla on oma auto, joka helpottaa liikkumistani huomattavasti ja selviydyn monista asioista omatoimisesti. Joissain asioissa kyllä tarvitsen hiukan toisen ihmisen apua, mutta en ole sidottu keneenkään, eikä minua tarvitse holhota eikä säälitellä.

Pinnalliset ihmiset hämmästyttävät suuresti ja yhä vallalla oleva nykyinen suvaitsemattomuus, vaikka elämme jo 2000-lukua näin pitkällä. Monia muitakin asioita välillä hämmästelen ja kummastelen. Olen kiinnostunut pitkistä ja monipuolisista keskusteluista, pohdin monia asioita syvällisestikin ja haluaisin parantaa monia asioita.

Tämän takia vammaisasiat ovat hyvin lähellä sydäntäni ja sillä puolella olisi paljon Mikkelissä parannettavaa. Olen toiminut aktiivisesti Suomen Reumaliitto ry:ssä sekä Invalidiliitto ry:ssä, sekä jonkin verran myös paikallisesti, Mikkelin alueella. Monet muutkin asiat tässä yhteiskunnassa ja etenkin Mikkelissä vaativat parannusta ja kehittämistä. Niistä voit lukea jatkossa lisää. Blogi linkin alle laitan omia tarinoita ja mielipiteitä erilaisista aiheista.

Olen ikuinen opiskelija ja kiinnostunut uusista asioista. Erilaisia jälleenmyyjän hommia olen tehnyt jo useita vuosia ja nyt on alkanut kouluttajan ura kiinnostamaan ihan oikeasti. Matkanvarrella olen alkanut kiinnostumaan myös terveellisestä ruuasta, vaikkakin aina olen ollut hyvän ruuan ystävä.