Yksilön hyvinvointi

Kaikki me olemme yksilöitä ja jokaisella on omat tarpeet, jotka tulisi huomioida jokapäiväisissä toiminnoissa. Jokaisen tarpeet tulisi huomioida yksilötasolla, ketään ja mitään ei pitäisi yleistää. Ketään ei saisi jättää asioiden ulkopuolelle, ettei synny syrjäytymistä. Erityisesti lasten, nuorten, vanhusten ja vammaisten asioihin tulisi puuttua, joka olisi ennen kaikkea yksilön huomioimista. Suuret yhdistämiset ja kuntaliitokset aiheuttavat helposti yleistämistä ja samaan muottiin laittamista.  Palvelun tason tulisi säilyä hyvänä, vaikka kuinka suositaan nykyään suurta ja laajaa. Esim. Sosiaali- ja terveyspalvelut huononevat kokoajan, mitä laajemmaksi toiminta muuttuu.

Itse olen elänyt ja kasvanut maaseudulla, käynyt pientä kyläkoulua ja pieneen kyläyhteisöön. Tänä päivänä suositaan kaikkea suurta, isoa ja kuntaliitoksia, joista minä en niin kauheasti välitä.

Olen ehdottomasti pienien kylien ja koulujen kannalla, asutusta tulisi keskittää enemmän maseudulle, eikä vaan kaupunkeja ja asumalähiöitä. Maaseudulla lapsilla on paljon vapaampi ympäristö kasvaa ja elää ja ilman laatukin on puhtaampaa. Pienissä kouluissa kaikki tuntee toisensa ja ovat kavereita keskenään, eikä varmasti esiintyisi isojen koulujen kiusaamis ja väkivalta ongelmia.

Pienissä kyläkouluissa yksilöt huomioidaan paremmin, kuin isoissa kouluissa missä on paljon oppilaita ja kuljetaan massan mukana. Isoissa kouluissa lapsi syrjäytyy helpommin, eikä hänen henkilökohtaiseen kehitykseen kiinnitetä niin paljon huomiota ja monet muutkin asiat jäävät helpommin huomaamatta. Yksilöllisyys häviää, tulee massakulttuuria. 

Päihteet kuuluvat, ikävä kyllä, yhä enemmän ja enemmän ihmisten arkipäivään. Sehän on tietysti jokaisen oma valinta, mihin aikaansa ja rahaansa kuluttaa, vai onko sittenkään?! Päihteiden käyttäjien tulisi huomioida heidän läheiset, etenkin lapset, jotka vaativat yksilöllistä kohtelua, ei kaikkia voi kohdella samalla tavalla. Lapsien ja nuorten hyvinvointi tulisi turvata henkilötasolla, jos vanhemmat tai muut läheiset ovat sekaantuneet päihteisiin. Hoitoon pääsy ja avunsaanti tulisi turvata jokaiselle yksilölle erikseen. Mitä suuremmaksi alueet laajenevat, sitä vaikeampi kaikkien on päästä hoitoon.

Yksilön hyvinvointi on monien tekijöiden summa. Jokainen ikäryhmä tarvitsee hyvinvointia. Lapset tarvitsevat hyvän ja turvallisen ilmapiirin hyvinvoinnin edellytykseksi. Nuorille täytyy turvata kasvamisen mahdollisuus ja koulutus. Keski-ikäisille työn ja perheen välinen yhteistyö. Vanhukset tarvitsevat, lähes samalla tavalla tukea ja turvaa kun lapsetkin. Vammaisille ja muille vähemmistöryhmille on tärkeää, että myös heidän tarpeensa huomioidaan yhteiskunnassa, joka lisää hyvinvointia. Kaikkia lähtee kotoa ja peruspalveluiden turvaamisesta ja tietystä rahallisesta toimeentulosta. Jokainen tarvitsee, kodin, ruokaa, vaatteita, mahdollisuuden työhön ja vapaa-aikaan ja harrastuksiin. Raha on hyvin oleellinen osa tämän päivän toimintaa. Raha määrää hyvin paljon elämää, mihin suuntaan kenenkin elämä menee.  

Yksilön hyvinvointiin kuuluu myös peruspalvelujen turvaaminen. Niistä ei missään nimessä tulisi tinkiä, sillä ne ovat palveluita jotka kuuluvat kaikille. Eikä jokaisella ole varaa yksityisiin palveluihin. Tämä koskee niin hoitoalalla työskenteleviä kuin hoidossa oleviakin ihmisiä. Jos hoitoalalla henkilökunta joutuu tiukalle, siinä kärsii hoitajan oma sekä asiakkaiden hyvinvointi. Olisi siis erityisen tärkeää palveluiden laadun säilymisen takia, että hoitajienkin hyvinvointi olisi taattu. Tulisi palkata lisää henkilökuntaa, niin että töitä olisi mahdollisuus jakaa ja myös asiakaille olisi aikaa.