Tasavertaisuus

Niinkuin jo aiemmin totesin, kaikki me olemme yksilöitä, mutta kaikkia tulisi kohdella myös tasavertaisesti ja oikeudenmukaisesti. Ihmisen ulkoiset tekijät, kuten sairaus, vamma, rotu, uskonto eivät saisi vaikuttaa siihen millaista kohtelua ja palvelua saa, vaan kaikkia tulisi kohdella tasavertaisesti.

Tasavertaisuus tulisi huomioida erityisesti rakentamisessa ja työllistymisessä. Kaikki julkiset paikat tulisi rakentaa niin, että sinne olisi vapaa pääsy kaikilla. Mihin huonostiliikkuva vanhus tai vammmainen pääsee, tai vanhempi joka työntää lastenvaunuja, sinne pääsee myös normaali kävelevä ihminen. Mutta mihin pääsee kävelevä ihminen, ei välttämättä aina pääsekään pyörätuolilla, rollaattorilla tai lastenvaunuilla.

Esteettömyys sopii kaikille, se ei ole vain jonkun tietyn ryhmän etuoikeus, jos paikkaan rakennetaan hissi tai luiska. Lue juttu, Teknologia, asumisen ja esteettömyyden saralla. Hissi ja luiska helpottavat kaikkien ihmisten ja ikäluokkien elämää, ei suinkaan hankaloita sitä. Nämä tietyt liikkumista helpottavat asiat toimivat myös ennaltaehkäisynä tulevaisuuden varalle. Kuka tahansa voi taittaa nilkkansa, jokainen on joku päivä vanha ja liikkuu huonosti. Lapsien hankkiminen on jokapäiväistä elämää ja mitä helpommin johonkin paikkaan pääsee, sitä varmemmin siellä useat myös käyvät. Jos paikkaan ei pääse kaikki, se rajoittaa palvelun saatavuutta ja vie kenties hyvänkin asiakkaan toiseen paikkaan.  

Työllisyyden tulisi myös olla kaikkien etuoikeus. Tulisi enemmän suosia pätkä- ja osa-aikatöitä. Tämä antaisi lisää liikkumavaraa, kun voisi palkata myös niitä ihmisiä, jotka eivät voi tehdä kokopäiväistä työtä, kuten opiskelijat, hoitovapaalla olevat, vajaakuntoiset ja monet muut. Tämä myös vähentäisi työttömyyttä ja sellaiset työt tulisi hoidettua, mitkä yleensä jäävät työpaikoilla rästiin. Työntekeminen ei innosta, jos jokaisesta tekemisestä joutuu raportoimaan tietylle tahollle ja jokainen euro otetaan tuesta pois, jos tekee pienikinmuotoista työtä.

Tukien saajille tulisi antaa myös suuremmat mahdollisuudet työn tekemiseen. Voisi olla esim. kk-raja, minkä verran saa hankkia. Jos joku on innokas ja haluaa tehdä useampaa työtä, tulisi sitäkin suosia. Siinä voisi olla joku tietty raja vuodessa minkä saa hankkia ja jos menee sen rajan yli, sitten vasta olisi korkeampi veroprosentti. Tämä lisäisi ja innostaisi varmasti huomattavasti enemmän töyntekemiseen ja tästä aiheutuva hyöty olisi kahden kauppa, niin työntekijän kuin työnantajankin. Esim. Vanhus joka tarvitsee siivouspalvelua kerran kuukaudessa. Hän voisi ottaa siivoamaan jonkin jo päivätöissä olevan, työntekijä saisi lisäpalkkaa mutta ilman suurempaa veroprosenttia ja vanhus saisi tarvitsemansa avun. Mutta jos veroprosentti on heti korkea, ei kovin moni ole innokas maksamaan suurta hintaa siitä, että käy tekemässä jonkin pienen asian.