Täällä kerron miten ja missä olen elämäni aikana asunut ja asunnonmuutostöistä ja Kelan etuisuuksista ja kaikesta asumiseen liittyvästä omalla kohdallani.

Koko lapsuuteni asuin vanhempieni ja sisarusteni kanssa maalla, omakotitalossa ja vielä melko pitkälle aikuisenakin. Suoriuduin siellä kohtalaisen hyvin ja yleensä sitten aina oli joku auttamassa, jos apua tarvitsin. Ulko-ovelle rakennettiin jossain vaiheessa matalammat rappuset, joista vielä silloin suoriuduin, en kylläkään aina niin itsenäisesti. Varsinkin talviaikana oli aina välillä vähän sellaista aikataulujen sopimista, että pääsin sisälle. Muita muutostöitä ei juurikaan tehty. Olihan siellä välillä vähän hankalaa, jos yksin joutui suoriutumaan, kun kaikki oli normaalikorkeudella ja kun en saa lattialta mitään enkä pääni yläpuolelta.

Ensimmäiseen vuokra-asuntoon muutin olikohan se 1998. tai noh, muutin ja muutin. Olinhan mä siellä välillä. Kaikki oli niin hankalaa ja vaikeaa, koska en halunnut asunnonmuutostöitä, kun ajattelin että en ole siellä kauan ja pärjään muutenkin. Pärjääminen yksin oli aika hankalaa, parkkipaikalle oli hyvin pieni matka, mutta itselleni sekin liikaa ja talvella sai aina pelätä, että liukastuu ja kaatuu. Ovi oli raskas, hyvä kun sain sen auki. Hissi oli onneksi hyvä ja jopa toimivakin. Asunnossa sisällä oli kaikki kohtuu hyvin. Keittiöön isäni teki korokkeen, että yletyin hellalle ja tiskaamaan. Se oli vähän vaarallista touhua ja aina pelko perseessä, että putoanko/kaadunko jne. Asuin edelleen melko paljon vanhemmillani, kun ahdistuin kotonani, kun en pärjännyt kunnolla, enkä viihtynyt kerrostalossa. Tässä "asuin" noin pari vuotta.

Muutin uudelleen kerrostaloon, jossa oli edelleen samat systeemit, enkä viihtynyt sielläkään, kun en oikein pärjännyt. Vielä sekin, että hississä oli nappulat niin korkealla ja kun asuin 5ssä kerroksessa, en oikein ylettynyt painamaan nappiakaan kunnolla. Kaikki oli vielä hankalampaa. Tässä taisin asua muutaman kuukauden.