Sitten löytyi pieni kerrostalo, jossa oli autotalli. Hississä oli nappulat matalammalla ja kohtuu viihtyisäkin. Ajattelin jo heti, että en varmaan tässäkään tule kauan olemaan, mutta minulle kuitenkin rakennettiin siinä vaiheessa jo sähköinen ovenavausjärjestelmä ulko-oveen ja tallin oveen. Muita muutostöitä asuntoon ei tehty edelleenkään, kun ajattelin, että en viitsi teettää kalliita muutostöitä jos en asukaan tässä kovin kauan.

Vuodet kuitenkin vierivät, tein silloin paljon erilaista keikkahommaa ja olin paljon liikekannalla. Oli menty yli 10v ja sitten vihdoin viimein annoin periksi, että jospa jo vihdoin tehtäisi jotain muutostöitä, että pärjäisin vielä enemmän ja kun olin myös enemmän kotona. Muutostyöt tehtiin hyvin pienimuotoisina, lavuaaria laskettiin alemmas, säleköihin laitettiin pidennykset, ovipuhelin laskettiin alemmas ja tehtiin hiukan matalampi ja isompi koroke. Mutta edelleen kaatumisriski oli olemassa ja pelko, että putoan siitä korokkeelta. Ei oikein voinut nostaa mitään, eikä kantaa, ettei sitten kaadu. Vähän takajaloillaan oloa koko ajan. Talliinkin oli pieni matka, joka tuotti aina talviaikaan enemmän ja vähemmän hankaluuksia. Jalkani alla kun ei saisi olla yhtään lunta eikä jäätä, kaatumisriski on niin suuri ja tasapaino heikko. Eikä minusta vaan ole kerrostalo asujaksi, tarvitsen ulkoilmaa, jota pelkkä parvekkeella istuminen ei vaan anna.

Satunnaisesti kävin kiinteistövälitysfirmojen sivuilla ja etsin ja etsin ja toivoin löytäväni rivitalon tai hulluudessani välillä jopa omakotitalon. Joko vanha ja vuokralle, mutta uudiskohde olisi paras, johon saisin suunnitella itse sen mitä tarvitsen ja sitten muutostyöt tehtäisi rakennusvaiheessa. Edellytyksenä oli, että olisi päätyasunto johon voisi rakentaa autopaikan asunnon päätyyn.

Olin kuitenkin ajatellut, että enhän minä voi mitään omaa asuntoa ostaa, mitä Kelakin siihen sanoo ja enhän mä nyt yksin pärjää ja mitä kaikkea muuta....

Pikkuhiljaa ajatus omasta asunnosta alkoi kuitenkin tulla mieleeni yhä useammin ja useammin. Vanhoja rivareita, näillä vaatimuksilla oli kuitenkin melko vaikea löytää, ts. ei niitä vaan ollut. Muutama uudiskohde olikin sitten aina satunnaisesti kiikarissa, mutta aina se tyssäsi johonkin. Juttelin muutamien rakentajien kanssa ja otin itse kiinteistövälityksiin yhteyttä, mutta en juuri saanut mitään vastakaikua, enkä yhteydenottoja takaisinpäin. Muutama rakentaja lupasi ottaa yhteyttä, kun seuraavaa kohdetta alkavat rakentaa. Ikinä ei kuitenkaan tätä yhteydenottoa ole kuulunut.

Ehkä about 10v kesti tätä rumbaa, ilma mitään tulosta. Keväällä 2016 olin ihan kypsä siihen kerrostalo asumiseen, kun ei kunnolla pääse ulos eikä oikein muutenkaan pärjää kunnolla. Oli vähän sellainenolo välillä, että ei mulla ole mitään paikkaa missä olisi hyvä olla. Omassa kotona en pärjää kunnolla, enkä myöskään vanhemmillani.

Sitten eräänä päivänä selailin Oikotien sivuja ja sieltä se löytyi....