Seuraava aamu valkenikin jo paljon virkeämpänä ja aurinkoisena jälleen. Pidimme vähän lorvimis päivää ja olimme vaan siinä majapaikassa, lepäilimme matkaväsymystä pois. Syömässä kävimme toisessa lähi ravintolassa, johon saimme taas ystävälliseltä Chaföriltämme kyydin. Paikka oli hänen siskonsa työn, tai jonkun sukulaisen.

Silloin torstaina sitten googlettelimme, että mitä me oikeastaan haluamme tehdä ja nähdä ja löytyikin kokkikurssi, johon suuntasimme perjantaina heti puolen päivän maissa. Pakkasimme itsemme autoon ja tuolihan tuntuikin olevan varsinainen haaste, että mihin se mahtuu. No, mahtui onneksi kyytiin. :) Lähdimme matkaan, eri kuski tällä kerralla. Otimme kaupungilta muutaman ihmisen kyytiin, vähän ahdastahan se oli mutta matka jatkui. Tiet taas vaan kapeni ja kapeni, mentiin johonkin maaseudulle, maatilalle, aivan ihanaan paikkaan.

Siellä oli hankalaa liikkua tuolilla, joten jäin siihen pihalle ihmettelemään ja ihastelemaan maisemia, kuinka huikean kaunista ja vihreää, monenlaisia kasveja, puita, pensaita, eläimiä. Voi ihanuus. Sain sitten heti seuraa, paikan yksi työntekijä, nuori mies tuli jututtamaan minua. Juttelimme niitä näitä, mitä nyt tällä omalla englannillani kykenen. Muut keräsivät yrttejä ja kasveja maatilalla ja alkoivat sitten valmistamaan niistä ruokaa.

Minä päätin katsoa sivusta, johan siinä menisi koko päivä, jos mä nyt alan jotain pilkkomaan ja kuorimaan. Paikassa oli onneksi ylen ystävällistä henkilökuntaa, jotka kokkasivat minulle kun minä vaan nautin auringosta ja katselin maisemia. :) He tekivät juuri minulle sopivaa ja minun makuun sopivaa ruokaa ja maistattivat vähän väliä, että onko ok. Ja olihan se, todella ok olikin. Tai ok on aika lievä sanaa, vaan huippu hyvää. 6 eri ruokalajia, itselleni oli vieläpä kasvisruokaa. Päivä kuitenkin meni taas nopeasti ja meidät kuljetettiin illaksi takaisin Kudesaan. Saimme onneksi eväät mukaan mitä emme jaksaneet syödä.

Sillä viikolla näimme ja koimme paljon muutakin ja oma tuttu Chaför kuskasi meitä paikasta paikkaan, ehdotti ihan itse ja kyseli, että mihin me haluamme mennä. Mehän menimme lähes mihin vaan, mitä ehdotettiin, kun ei ollut itsellämme sillai tietoa. Kävimme tutustumassa ja maistelemassa kahviplantaaseilla teen ja kahvin valmistusta, maistelimme myös maailman kalleinta kahvia joka kulkee kissaeläimen suoliston lävitse ja näimme myös tuon eläimen. Kävimme perhospuistossa, riisiviljelmillä useammassakin paikassa, toki shoppailemassa, marketissa ja tuli siinä sitten uiminenkin aloitettua jossain vaiheessa viikkoa, kun allas oli ihan omassa pihassa. Aurinkoa ja oleilua toki unohtamatta. Söimme about noin kerran päivässä jossain muualla ja kerran päivässä siinä majapaikan lähiravintolassa, josta kuskattiin ruoka meille suoraan nenän eteen.

Viikko meni nopeasti ja pian olikin aika vaihtaa maisemaa. Koko perhe oli "hyvästelemässä" ja oikein kädestä pitäen. Tuli oikein haikeaolo, mutta matka jatkuu ja uudet seikkailut odottavat. Ehkä jo ihan hyväkin vaihtaa maisemaa, alkoi ehkä vähän jo nuo samat ympyrät ja sama ruoka kyllästyttämään.