Matka alkoi siis maanantaina 29.1.2018. Lähdimme täpinöissämme Mikkelistä jo klo 11:00 ettei vaan tule kiire, eikä myöhästytä. Perhosia vatsassa, vähän jännitti ja pelottikin, mihin olinkaan pääni pistänyt, mutta odottavin ja positiivisin fiiliksin.

Matka kentälle meni nopeasti ja olimmekin sitten kentällä jo ihan hyvissä ajoin. :) Vähän pientä välipalaa ennen kuin kirjauduimme lähtöselvitykseen ja sen jälkeen enemmän evästä, kun koneen ruuasta ei aina tiedä ja meikäläinen varsinkaan.

Meidät otettiin ensimmäisenä koneeseen, lähes tunti ennen lähtöä. Ja yllätys, vähän niin kuin aina, Helsingissä lähtö tapahtui keskeltä kenttää. Onneksi oli parannetut kulkulaitteet ja auto jonka nosturilla pääsi suoraan koneeseen, vaikka ilmakaan ei ollut mitenkään erityisen kylmä. Siitä se sitten lähti, mukava asento ja 6h lento ensin Dohaan. Ruoka oli ihan syötävää ja unikin maistui vissiin jo muutaman tunnin.

Dohan kentällä olimme siinä puolen yön jälkeen Suomen aikaa ja meitä oltiin vastassa. Siirto portilta, turvatarkastukseen ja lähtöportille tapahtui huristelemalla golf auton kyydissä, joka oli aika koomista, mutta hyvä ja nopea tapa liikkua. Hetken ajattelimme, että meidät vaan jätettiin sinne porttien luo ja unohdettiin sinne, ja emmehän me hätäisinä ihmisinä malttaneet odottaa, että milloin joku tulee meitä ohjaamaan eteenpäin ja päätimme mennä itse lähtöportille. Siellä sitten saimme apuja koneeseen siirtymiseen. Kaikki meni hyvin ja olimme kuitenkin taas ajoissa.

Jälleen oman olon mukavaksi tekeminen ja 10h lento Balille, Denpasariin. Lento oli hyvä ja tasainen, matkakin meni nopeasti. Ruokaa ja juomaa oli tarjolla vähän väliä ja niin paljon kun jaksoi syödä ja juoda. Kyllähän se unikin taas tuli ja vissiin ehkä jopa 5-6h unta, niin ei matkakaan tuntunut pitkälle.

Laskeuduimme turvalisesti Denpasariin n. puolen päivän aikaan Suomen aikaa, mutta siellähän oli jo alku ilta ja kello ehkäpä n. 18:30.

Olin sopinut majapaikkamme kanssa, että tulevat hakemaan meidät lentoasemalta ja niin he tulivatkin. Matka Pick upin kyydissä kohti Ubudia alkoi. Matka tuntui pitkälle, kun ei yhtään tiennyt mihin on menossa. Liikenne oli valtava, autoja ja skoottereita joka puolella, kylät vilistivät ohi ja tiet vaan pieneni pienemistään ja valotkin alkoivat hävitä, ja pimeää oli kaikkialla. Mietin kyllä hetken, että mihin me oikein olemmekaan menossa. Pääsimme vihdoin majapaikkamme pihaan Kudesa Home Stay. Vastassa oli pieni aika pimeä piha ja nuoria miehiä, jotka puhuivat melko huonoa englantia. Meidät ohjeistettiin huoneeseen, joka oli melkoisen pieni. Istuin kauhuissani huoneessa ja olin vähän että mihin me olemme tulleet. Tilasimme ruokaa, sekin oli siinä hetkessä jotenkin epämääräistä, piti vähän kuitenkin syödä kun nälkä oli kauhea. Onneksi mukana oli myös koneesta otettua evästä.

Niin ja mikä järkyttävintä, huoneessa oli "ulkosuihku" nii....i, siis katossa oli aukko, mistä pääsi sadevesi ja ötökät sisälle. Se kyllä oikeasti järkytti silloin yöllä ja pimeässä, että mitä kaikkea sieltä pääseekään sisälle. Olin jo vaihtamassa heti just nyt paikkaa, mutta kaverini sanoi että katsotaan nyt aamuun.

Kävimme nukkumaan ja kaikkialta kuului epämääräisiä ääniä, ihan kun joku olisi hokenut kovalla äänellä koko yön Oke, Oke. Mietin onko se ihminen vai eläin.