Uusi aamu ja virallisesti ensimmäinen viikko pääsi alkuun ja käynnistyi aurinkoisena, kuumana ja kosteana. Lähdimme katsomaan ulos, (kun enhän mä vaivautunut illalla edes omalle terassille katselemaan ympärilleni) miltä paikka oikeastaan näyttääkään päivän valossa ja etsimään aamupalaa ja ihmettelimme yhdessä yöllisiä ääniä.

Ravintola olikin lähes vieressä, viihtyisä pieni paikka, jossa ei ollut montaa istumapaikkaa. Olimmehan kotimajoituksessa, jossa ei huoneistojakaan ollut kovin montaa. Samat heput olivat tarjoilemassa aamupalaa, ketkä ottivat meidät illalla vastaan. Aamupala oli vaatimaton, sai valita listalta yhden vaihtoehdon, lisäksi oli hedelmiä ja kahvia/teetä. Itse päätin tehdä omat kuituseokset ja omat puurot, hedelmät olivat kyllä hyviä.

Nautimme aamupalaa rauhassa ihanassa vihreässä maisemassa, luonnonhelmassa, ihan altaan äärellä, kuunnellen lintujen laulua. Perhe kävi vuorotellen toivottamassa meidät tervetulleeksi ja tuli heti hyvin kotoisa olo ja aloimme selkeästi viihtymään.

Hetken päästä lähdimme kävelemään vähän ympäristöön ja mitäs porttien ulkopuolella odottikaan?! Mieletön härdelli, autoja, ihmisiä, mopoja. Katu oli kapea, ei mitään jalkakäytäviä ja liikenne hurjaa. Pääsimme seuraavaan risteykseen ja totesimme parhaaksi kääntyä ympäri, ei näköjään kannattanut liikkua jalkaisin. Eipä sillä, ei sillä kadulla juuri mitään ollutkaan. Ei kauppoja, ei ravintoloita, ei mitään. Olimmehan 5km päässä keskustasta.

Palasimme häntä koipien välissä majapaikkaan, ehkä taas hiukan tylsistyneinä, että noh...mitäs nyt?! Ollaan täällä keskellä ei mitään, eikä edes päästä liikkumaan mihinkään kahdestaan. Onneksi sitten paikan pomo, josta sitten muodostui meidän vakio Chaför/James, pelasti tilanteen ja kysyi haluammeko lähteä käymään kaupungilla. Ja halusimmepa hyvinkin.

Päädyimme kaupungille, mutta siellä se härdelli vasta olikin. Autoja, skoottereita, ihmisiä kaikkialla, eikä edelleenkään kunnon jalkakäytäviä. Olimme vähän jo kauhuissamme. Lähdimme kuitenkin kävelemään eteenpäin, välillä kadulla välillä jalkakäytävillä. Heti löytyi shoppailua ja ravintoloitakin alkoi tulla vastaan. Sieltä tuli myös apina puisto. Emme menneet kuitenkaan puistoon asti, vaan ihmettelimme apinoita kadun varrella, joista osa kokoontui sinne ihmettelemään ihmisiä ja me niitä. :) Hetken kiertelimme ja löysimme viihtyisän kahvilan, jossa istuimme hetken ja nautimme kookosmaidosta tehdyn herkun dragon hedelmillä, oli muuten hyvää.

Olimme sopineet, että meidät haetaan takaisin majapaikkaamme muutaman tunnin kuluttua ja niin menimme lähtöpisteeseen. Olikin jo melkein ilta. Saavuimme Kudesaan ja päätimme testata uudelleen saman ravintolan ruokaa kuin edellisenä iltanakin ja sehän maistui nyt jopa jo hyvälle. Menee ne päivät näköjään noinkin. :) Päivä meni todella nopeasti ja jännityskin alkoi vähän laantua. Oli tullut aika käydä nukkumaan.