On siis sunnuntai aamu, virallisesti viimeinen päivä Balilla, suosikki majapaikassamme Kudesassa.

Nautimme aamupalan kaikessa rauhassa ja hetken viivähdän altaalla, auringossa, syventäen väriäni ja keräten vielä viimeisiä auringon säteitä mukaani. :) Tänään päätimme sitten pitää city päivän ja pääsemme kyydillä keskustaan. Kiertelemme marketti alueella ja hupsista, se raha ehti mennä lähes samantien mitä juuri nostimme. Eli oli ilmeistä, että shoppailut oli sitten shoppailtu, koska automaattia ei tuntunut niiltä kulmilta löytyävän ja parempi pitää kortti visusti itsellään tuolla markkina-alueella.

Kävelimme siinä keskustassa hetken ja olihan kello jo sen verran, että olikin ruoka-aika. Se on jännä, kun on tottunut syömään säännöllisesti, niin ihan max on se 5 ja jo on taas nälkä. Vaikka suhteessa söinkin paljon enemmän kuin kotona, mutta ruoka on myös kevyttä ja niin terveellistä. Löytyi kiva ja viihtyisä ruokapaikka, jota emme jotenkin olleet edes huomanneet aiemmin. Erään hotellin ravintola ja positiivista vielä, että sinne oli luiskat kaikkialle. Ruoka oli jälleen hyvää ja maistuvaa. Sitten vielä pyörähdys ostoskeskuksessa ja onneksi siinä lähellä oli pankkiautomaattikin, että saimme vielä rahaakin ja illaksi takaisin Kudesaan.

Kävimme uimassa ja nautimme erittäin maittavan perus balilaisen illallisen majapaikassamme, kun erään asiakasperheen tyttärellä oli syntymäpäivät, niin kaikille tarjottiin hyvää ruokaa. Ihmettelen vaan, että miksi heillä ei itsellään ole siinä ravintolapalvelua samassa, kun tekevät noin hyvää ruokaa.

Pakkaus oli onneksi hyvällä mallilla, viimeiset romppeet kasaan ja nukkumaan. Ei ainakaan siinä vaiheessa ollut tullut ilmoituksia lennon muutoksista. Ajattelin, että tuskin saa nukuttua, kun oli jotenkin ihan täpinä fiilis. Mutta onneksi kuitenkin muutaman tunnin ehti nukkua ihan kunnolla.

Herätys oli jo hyvissä ajoin ennen heräämistä ja Suomessa varmaan kukaan ei ollut edes ehtinyt nukkumaankaan, kun me jo suuntasimme lentoasemalle. Chaförimme kuskasi meitä ja lähdimme jo hyvissä ajoin kentälle, kun sielläpäin on kuulemma valtavat aamuruuhkat. Tuona aamuna ei onneksi ollut ruuhkia, vaan matka taittui joutuisasti ja kentällä meillä jäi aikaa sitten ihan kunnolla. Nautimme siinä kentällä vähän aamupalaa ja tuhlasimme loput rahamme.

Pitkä lento jälleen edessä, eikun mukava asento koneessa ja sitten mentiin. Niin se loma on lomailtu, ja oikeastaan ihan kivakin palailla kotiin vaikken sitä en ole juurikaan odottanut. Dohaan matkasimme 10h ja pikainen (1h) koneen vaihto, jota hiukan jännitimme, että miten ehditään. Kaikki sujui hyvin ja matka jatkuu, seuraavat 6h niin laskeudumme Helsinkiin. Lennolla oli taas ruokaa ja juomaa ihan riittävästi, vaikkakaan ruoka ei nyt ollut mitenkään niin maittavaa. Varsinkaan nuo erityisruokavaliot. Unikin maistui ehkä 6h, joten matka meni jälleen erittäin nopeasti ja mä vaan niin nautin lentämisestä, kun tinttaa perseensä penkkiin, niin siinä saa sitten vaan olla, eikä tarvitse tehdä eikä edes ajatella mitään. Aivot voivat olla täysin narikassa, niin kuin ne koko matkan olikin, siellä samassa paikassa missä autokin.

Helsinkiin laskeuduimme hyvin etuajassa, mutta positiivista, putkeen ja meitä oli täälläkin päässä kunnon saattue vastassa. Usein olemme laskeutuneet keskelle kenttää ja kukaan ei ole jeesimässä. Nyt kaikki sujui täälläkin päässä erittäin hyvin.

Vähän tukevaa iltapalaa Burger Kingissä ja matka kohti Mikkeliä voi alkaa. Vielä pienenä jännitys momenttina, että lähteekö auto käyntiin. Hyvin lähti ja matka meni hyvin. Matkalla olisi kyllä väsyttänyt, mutta eihän mua mitään väsyttänyt kun kotiin pääsin. Vähän aikaa kukkelehdin ja ihmettelin, että höh...mitäs nyt. Uni kuitenkin tuli sitten nopeasti, kun annoin sille luvan.

Olihan sitä sitten tiistaina hiukan erilaiset maisemat heräillä ja aamupalalla, vihreys oli muuttunut raikkaan valkoiseksi. Muutamat eka päivät meni vähän haahullessa, aamulla jaksoi herätä ihan hyvin, mutta siinä 6-7 aikoihin illalla olisi väsyttänyt hulluna, kun siellä alkoi olla niin kuin meidän yö. Sitten torkuinkin sen alkuillan ja eihän sitten puolen yön jälkeen mitään väsyttänyt kun nukkumaan olisi pitänyt käydä. Mutta onneksi oli mahdollisuus elää siinä rytmissä mitä keho minulle kertoi ja oma kalenteri oli melkoisen joustava.

Nyt on rytmit palanneet ja elämä ja arki alkaneet normalisoitua. Vaikka kotiin paluusta on jo 2vkoa, ja matka oli nyt tässä, mutta jatkoa seuraa vielä ainakin muutaman tarinan verran. Ja ehkä jotain uusiakin kertomuksia on tulossa. Seurailkaa sivujani.