Perjantaina lähdimme jo hyvissä ajoin, meidän näkövinkkelistä, vaikka todellisuudessa päivä olikin jo hyvässä alussa. Kokopäivän retkelle, Balin saari kierrokselle.

Menimme ensin Itään vuorille, huikeita paikkoja jälleen ja sitten tulivuoren juurelle kylpylään, kuumiin lähteisiin. Ihana paikka sekin. Oli vasta hiukan yli puolen päivän ja olimme ehtineet tänään jo vaikka mitä.

Seuraavana nälkä kurni taas vatsassa ja oli ruokatauon paikka. Kun on tottunut syömään säännöllisesti, sitä ruokaa myös kaipaa säännöllisesti. Ja kun syö säännöllisesti, niin syö ehkä ruokaa vähän enemmän, mutta ei kaipaa kyllä mitään herkkuja. Ruoka oli jälleen maittavaa, buffet lounas, perus balilaiseen tyyliin. Ja matka jatkui jälleen. Bali on niin pieni saari, että matkamme suuntasi seuraavana länteen, eli ajelimme koko saaren poikki. Aikaa meni ehkä parisen tuntia, mutta nopeusrajoituket ovat hiukan erilaisia kuin Suomessa, tiet melkoisen pieniä ja kapeita ja liikenne kaikkialla valtavaa. Vissiin ei juuri kertaakaan päässyt ajamaan edes 80km/h. Paljon oli erilaisia maisemia ja näkemistä, jo se ihmisvilinä sinänäsä oli näkemisen arvoinen. Kävimme lännessä aivan ihanalla temppelialueella, meren rannalla ja näimme vielä merimaisemaa ennen kotiin paluuta. Aallot löivät rantaan ja meri pauhusi, vaikkei suoranaista myrskyä ollutkaan.

Palasimme takaisin Kudesaan täynnä kokemuksia, mutta olihan se myös omia ajatuksia herättävää. Miten huikean kauniita paikkoja onkaan. Ei näitä kaikkia voi mitenkään tuoda mukanaan, ei edes kuvissa, se kaikki mitä itse olemme nähneet ja kokeneet.

Lauantaina alkoi olla vähän lähdön tunnelmaa, mutta myös sellainenolo, että vielä olisi kiva tehdä ja nähdä jotain mutta mitä. Yritimme "Jamesilta" kysellä ja hän ehdotti lähinnä riisiterasseja, temppeleitä jne. Mutta oli vähän sellainenolo, että ne on nyt nähty. Onneksi on Google, ja siinä sitten hetken nettailimme keskenämme ja löysimme suklaa tehtaan. Ei tarvinnut kauan miettiä, sinne siis. "Jameshan" lupautui meille jälleen kuskiksi. Matkaa oli jonkun verran, ja jälleen hienoja maisemia matkan varrella ja niiiiin vihreää.

Pääsimme suklaatehtaalle ja siellä satoi siis aivan kaatamalla. Mutta eipä se mitään kun ei tarvinnut oleilla ulkosalla. Mikä mahtava yllätys, siinä samassa paikassa oli myös norsu farmi. Kävimme ensin suklaatehtaassa maistelemassa vasta valmistettuja balilaisia suklaita ja sitten jäimme ihmettelemään ja kuvaamaan toviksi norsujen elämää.

Hetken päästä matka jatkui ja taas oli päästävä syömään, ennen takaisin paluuta. Kävimme matkanvarrella jälleen syömässä, hienossa ravintolassa ja toki ulkosalla, niin kuin koko kuukausi on tehtykin. Ilta meni sitten hengaillessa "kotiterassilla."

Loma on mennyt äärettömän nopeasti, ei yhtään tunnu että olemme olleet kuukauden pois Suomesta. Tämäkin on vain asenne kysymys. Alussa ei voinut yhtään miettiä aikaa eikä matkaa, ja muutenkin piti elää siinä hetkessä. Toki nyt kun on alkanut antaa ajatusta kotiin paluuseen, niin kyllähän se harmittaa, jos ilmoitetaankin että lento on myöhässä ja tulivuori purkautuu juuri nyt, että lennot on siirretty/peruttu tms. Enää kuitenkin yksi päivä lomaa jäljellä, mitä silloin teemmekään ja miten kotimatka sujuu, kerrotaan seuraavassa jaksossa. :)