Oli pääsiäisviikko, piina viikko, mutta ei minulle. Tosiaankin Oikotie oli sitten oikotie onneen. Siellä oli ilmoitus rivitalosta jota ei oltu aloitettu edes rakentamaankaan vielä. Osakkeita myytiin ennakkomyynnissä. Eipä tarvinnut kahta minuuttia miettiä, kun otin yhteyttä rakentajaan.

Ensimmäisenä oli kysymys, onko se päätyasunto vielä vapaana. Ja olihan se. Sitten, että voisiko autopaikan saada asunnon päätyyn. Ja sekin onnistui. Olin ihan myyty. Siitä hetkestä päätin, että asunto on minun ja varasin sen lähes samantien. Vaikka monen monta asiaa olikin vielä täysin auki ja ihan vaiheessa.

Kävin useita neuvotteluja rakentajan kanssa sen ensimmäisen viikon aikana ja tapasimmekin vissiin jo muutaman kerran. Katsottiin ja ihmeteltiin piirustuksia yhdessä ja mietittiin mitä kaikkea asuntoon tulisi ja voisi tehdä että se olisi mahdollisimman toimiva. Kevät eteni hurjalla vauhdilla, ainakin mun päässä, luonnosta en nyt juuri ole havaintoja tehnyt. Ajelin tuon tuostakin, harvase päivä sielläpäin, mukamas "kotimatkani" varrella ja seurailin rakennusvaiheen edistymistä. Kävin vähän niin kuin "tontilla".

Kaikki tuntui tässä vaiheessa niin helpolta ja itsestään selvyydeltä ja ihana, minä saan itse päättää mitä minulle tehdään ja että vihdoin saan toimivan kodin. Jota aloin myös heti kutsumaan kodiksi, vaikka rakennusta ei vielä ollut edes aloitettu. Edelliset asunnot olivat lähinnä vaan kämppiä missä majailin satunnaisesti.

Suunnittelimme ja mietimme, katsoimme piirustuksia ja pähkäilin omassa päässäni. Onneksi yksi kaveri auttoi paljon, joka oli juuri rakentanut toimivan omakotitalon itselleen. Rakennusmateriaaleja ja vaihtoehtoja on tänä päivänä aivan vallan paljon, varmasti löytyy jokaiselle sopiva. Itsellä ei ehkä olisi yksin riittänyt edes kärsivällisyys kaikkeen eikä aikataulu, kun menimme kuitenkin rakentajan aikataulun mukaan.

Touko-kesäkuun vaiheessa tuli sitten se isoin H-hetki, että pääsenkö neuvotteluihin ja yhteisymmärrykseen pankin kanssa. Kävin pankissa muutamia kertoja ja sanoin, että laskekaa sellainen tarjous, koska tuon kodin minä haluan. En jaksa juosta ympäri Mikkeliä kilpailuttamassa kaikkia pankkeja.

Sillä puolella suhtauduttiin myös hyvin avoimin mielin ja otettiin asia tyytyväisyydellä vastaan ja oltiin iloisia minun puolestani. Tuntui edelleen, että asiat sujuvat kuin tanssi, kaikki käy aivan leikiten. Eli tämä on selkeästi minulle tarkoitettu.

10 vuotta tähän prosessiin meni aikaa, että löytyi oikea ja yhteistyö haluinen rakentaja ja että ollaan tässä pisteessä....Mutta tästä se "hauskuus" sitten alkaakin. :)